Uudet kuitustrategiat - mutta mikä nyt kummasti maksaa maahankaivetussa kuparissa?

Hieman on aikaa kulunut edellisistä kirjoituksista.

Liikenne- ja viestintäministeriö teki tuossa jokin aika sitten radikaalin liikkeen.
Kuituyhteys luvataan nyt alle kahden kilometrin päähän 95%:n kattavuudella
kaikista asutuista kotitalouksista. Voisi sanoa että vihdoinkin! Erittäin
kannatettava juttu.

Omalla kotikylälläni Teliasoneran runkokuitu kylän keskitinkopille kulkee
600 metrin päässä talosta kylätien varressa. Homma on siis melkein hoidettu.

Hirveää hinkua ajaa kupariverkko alas en kyllä edelleenkään ymmärrä.

Teliasonera perustelee kupariverkon purkua lahoavilla pylväillä ja kohonneilla
ylläpitokustannuksilla. Perusteet haisevat isolla osalla purku-uhan alaisista
alueista. Omalla kotikylälläni Sonera - tai taisi olla vielä jopa Tele siihen aikaan -
kaivoi pylväät pois ja modernisoi kupariverkon maakaapeliverkoksi jo kymmenisen vuotta sitten. Ei ole lahoavia pylväitä, ei myrsky- ja ukkosvahinkoja.
Ne talot jotka sijaitsevat ihan tien vieressä, ovat saaneet kupariverkon maakaapelina ihan talon seinällä olevaan kytkentärasiaan asti.

Mikä kylämme verkon ylläpitokustannuksissa on noussut 36% tänä vuonna?

Kotijoukot Pohjois-Karjalassa kertovat että eipä siellä kylällä ole kummasti
routinut. Ei ne maahankaivetut johdot juuri huoltoa tarvitse.

Sain juuri hinnankorotuskirjeen, korotus astuu voimaan 1.1.2009.
Kirjeessä korostetaan että liittymän voi irtisanoa välittömästi.

Kyllä, oman kotitaloni puhelinlinja kulkee viimeiset 600 m niissä
surullisenkuuluisissa lahoavissa pylväissä. Näistä pylväistä huimat
4 kappaletta ovat Teliasoneran omistamia. Loput omistaa
Pohjois-Karjalan Sähkö. He uusivat pylväistä osan 8 vuotta sitten. Ihan
ehjän näköistä tavaraa. Kumma kyllä, PKS ei ole ilmoittanut siirtyvänsä
vuoden 2010 alussa langattomaan sähkönsiirtoon. Pylväät siis pysyvät,
oli siellä TeliaSoneran kupareita tahi ei. Luulisi PKS:llekin kelpaavan
pieni korvaus yhteiskäytöstä.

Tähän tilanteeseen liittyy hauska sivupiirre. Olen antanut itseni
ymmärtää, että TeliaSonera haluaa kaikin tavoin kupariverkosta
eroon, mutta ei ole halukas myymään verkkoa
jollekin toiselle operaattorille. Eli taitaa kannattaa sittenkin - ja hyvällä
katteella?

Langaton laajakaista - paljonko oikeasti on 1 Mbit/s?

Alueella jossa uhanalainen ADSL-laajakaistaliittymäni sijaitsee on tarjolla kaksi vaihtoehtoa langattomaan laajakaistaan: Digitan @450 flash-ofdm-verkko ja Kainuun Puhelinosuuskunnan Wimax-verkko. Sonera pitää Digitan @450-verkkoa vaihtoehtonaan kiinteällä verkolla toteutetun laajakaistan tilalle.

Tilannehan on ihan ruhtinaallinen - valinnanvaraa on! Mutta mitä on tarjolla?

@450-verkossa on tarjolla kaksi nopeusvaihtoehtoa, 1M/512k ja 512k/512k.

KPO:n Wimax-verkossa on saatavissa 2M/1M, 1M/768k ja 512k/512k -nopeudet.

Nämä ovat siis liittymänopeuksia. Mutta mitkä ovat verkkojen todelliset siirtokyvyt?

Kiinteässä ADSL-verkossa tilanne on monellakin tapaa stabiilimpi kuin radioverkossa. Ei ole radiotien häipymiä eikä käyttäjäyhteydellä ole kilpavaraustilannetta. Ainoat merkittävät kiinteän laajakaistayhteyden siirtokapasiteettiin vaikuttavat tekijät ovat fyysisen tilaajayhteyden laatu, DSL-keskittimen runkoverkkokapasiteetti ja operaattorin runkoverkon laajakaistakeskitinyhteyksien liitäntäratkaisut.

Kaikki ovat olleet kotitalossani käytössä olevassa ADSL-liittymässä suhteellisen asianmukaisessa kunnossa. Noin 2 km pitkä tilaajayhteys on ADSL-päätelaitteen diagnostiikkatoiminnoilla tarkasteltuna hyvää laatua, sigaalin S/N-marginaalit sallisivat taatusti 8M/1M yhteyden jos sellainen olisi tilattavissa. Runkoyhteyden kapasiteetista kylän DSL-keskittimeltä eteenpäin on vain arvaus, voisiko pikkukeskittimet olla vain 2 Mbit/s putkella/putkilla kiinni? Joka tapauksessa isoissa tiedostosiirroissa kaistaa on ollut suurinpiirtein se mikä on luvattu.

Jotta langattoman laajakaistayhteyden toimintakykyä voisi jotenkin arvoida, tarvittaisiin tietoa seuraavista asioista:

• Solun ilmarajapinnan teoreettiset downlink/uplink -kapasiteetit
• Käytettävän ilmarajapintaratkaisun käyttäytyminen kuormitustilanteissa
• Operaattorin käyttämä overloading-kerroin tukiaseman runkoverkkoyhteydellä (tilaajayhteyksien yhteenlaskettu kapasiteetti jaettuna runkoverkkoyhteyden kapasiteetilla)
• Solun peittämä maantieteellinen alue ja mahdollisesti kuinka monta solua palvelee yhtä aluetta

Nyt on heti tunnustettava, että en ole tutustunut flash-ofdm ja wimax -verkkojen ominaisuuksiin kovin syvällisesti. Mutta etenkin tuon Digitan @450-verkon peittoaluekartoista voi päätellä, että solukoot ovat erittäin huomattavia. Saako verkosta irti edes puolet luvatusta kapasiteetista jos solun alueella on vaikkapa 100 aktiivsesti verkkoa käyttävää tilaajaa? Mielenkiintoiseksi menee. Tästä aiheesta täytyy jatkaa pohtimista seuraavalla kerralla..

Kuinkahan Otto-automaatti toimii langattomasti?

Kun kupariverkko keritään pois, monien järjestelmien toteuttaminen voi hankaloitua merkittävästi. Tässä muutamia mieleen tulevia haasteellisia tapauksia:

• Pankkiautomaatit. Onko Suomessa yhtään Ottoa langattoman yhteyden päässä? Taitaa Automatia vaatia kaksikin yhteyttä, datayhteys rahansiirtoon ja varmistettu ilmoituksensiirtoyhteys rikosilmoitinjärjestelmää varten. Varmistettu yhteys tarkoittaa sitä että jos kupari rikkarille menee poikki, saa vartiointiliike välittömästi hälytyksen. Kuinkahan temppu tehdään langattomasti? Luokitus: Epäilen suuresti..
  
• Veikkauksen Online-päätteet. Olisiko johonkin myymäläautoon toteutettu langaton ratkaisu? Online-pääteverkkohan meni jokin sitten uusiksi ja X.25 -yhteydet päivittyivät IP-alustalle, joten VPN-järjestely on mahdollinen. Osaavatko Online-päätteet suoraan VPN-yhteyden muodostamisen vai vaaditaanko reititintä väliin. Annetaan näille luokitus Mahdollinen..
• Kaupan maksu- ja logistiikkajärjestelmät. Kuinka syrjäkylän K-lähikauppa tai Sale yhdistetään kauppaketjun korttivarmistus- ja tilausjärjestelmiin - langattomasti? Kuulin kaupan tietoliikenneasioiden kanssa tekemisissä olevalta tutultani, että kauppaliikkeiden piirissä ei yhtään pidetä kupariyhteyksien menettämisestä. Avainkysymys on luotettavuus kaikissa tilanteissa. Korttivarmistuksen on tapahduttava heti, muuten kassalla asioiva asiakas kokee olonsa epämiellyttäväksi. Sääilmiöt eivät saa vaikuttaa yhteyksien toimivuuteen. Ja samat ongelmat varmistetulla yhteydellä toteutetun rikosilmoitinjärjestelmän toteuttamisessa kuin Otto-automaateilla. Luokitus: Vastustusta riittää..
• Paloilmoitinjärjestelmät. Onnistuuko speksien mukaisen paloilmoittimen imoituksensiirtojärjestelmän toteutus langattomasti? Tässäkin haasteena on kupariyhteydellä toteutettavan järjestelmän linjavika-toiminteen toteutus. Vaatii jatkuvaa pollausta joka vie kallista kaistaa.
  
• Kiinteät yhteydet paikasta A paikkaan B kaistalla C. Ajatellaan vaikkapa yritystä tai viranomaista joka haluaa omalle toimipaikalleen kiinteän 2 Mbit/s yhteyden. Näiden yhteyksien käyttäjät ovat ehdottomia häviäjiä - tarjolla olevista vaihtoehdoista vain kiinteät linkkiyhteydet mahdollistavat langattoman vastineen. Kalliiksi menee. Luulisi, että lankaverkon menetysuhan alaisilla alueilla olisi käytössä viranomaisverkkojen yhteyksiäkin, jotka ovat nyt katkaisu-uhan alla.
  

Kiinteässä kupariverkossa helpsti toteutettavat SLA-vaateet ovat radiorajapinnalla huomattavasti haasteellisempia. Speksit lupaavat kaksi kaunista ja kolme kovaa, mutta saako nyt kaupan hyllyltä taattua 3G/@450/Wimax -kaistaa?

Yritysjohtajana miettisin kaksi kertaa sijoittumista alueelle, jossa ei ole saatavissa kiinteitä kaapeliyhteyksiä. Kunnanjohtajana miettisin antaisinko asiasta mitään positiivisia lausuntoja, kuten tässä Karjalaisen jutussa on annettu ymmärtää.

Tuli tuossa kirje..

Sonera ilmoitti, että aikovat parantaa langatonta laajakaistapalvelua.

Kirje koski Pohjois-Karjalassa sijaitsevan kotitaloni laajakaistaliittymää. Talo sijaitsee kylässä, jonka aktivistit hommasivat kylän keskittimeen laajakaistalaitteet tilaamalla kerralla 30 savuun laajakaistayhteydet. Sonera palkitsi silloin aktiivista kylätoimikuntaa hinnoittelemalla keskitinalueen "kaupunkihinnoittelun mukaan".

Pari vuotta aikaisemmin Sonera oli kaivanut kaikki runkoyhteydet pylväiltä maakaapeleiksi. Samalla yhteydet kylän keskitinkopilta kaupungin viestiasemalle päivitettiin valokuitupohjaisiksi, mikä olikin edellytys laajakaistakeskittimelle. Soneran pääperuste yhteyksien purkamiselle on johtoverkoston ylläpitokustannukset ja lahoavat puhelinpylväät. Samanlainen saneeraus, mikä on tehty kotikylälleni on tehty hyvin monella muullakin purettavaksi ilmoitetulla keskitinalueella. Verkostoalueella jossa verkon ikä on alle 10 vuotta ja kaapelit pääosin asianmukaisesti maahan kaivettuna, ei Soneran selitys oikein mene läpi.

Tietysti voidaan kaivaa esiin se viimeisten metrien kortti kylän päätieltä kotitalolle. Kumma kyllä, kaikkiin kylän talouksiin on pakko tulla sähköä Pohjois-Karjalan Sähkön verkosta. Ja sähköyhtiö ei ole vielä lähestynyt meitä ilmoituksella siirtymiseen langattomaan sähköntoimitukseen ja pylväiden poispurkamiseen.
Siispä kunnossapidettäviä pylväsreittejä on joka talolle. Kysymys on vain siitä, mitä Sonera on valmis maksamaan sähköpylväiden yhteiskäytöstä näiden viimeisen 100-500 metrin matkalta. Ja mitä sähköverkkoyhtiö pyytää Soneralta. Jonkinlainen kompromissi tässä on taatusti löydettävissä.

Eräs kartta on tämän jupakan yhteydessä ollut erittäin hankalasti löydettävissä. Se on kartta niistä alueista, jotka menettävät lankaverkkopeiton. Veikkaisin että kyseessä on poliittisesti hyvin arka paperi. Alue ei ole todennäköisesti ihan pieni. Lappi, Pohjois- ja Etelä-Karjala ovat aika mustaa aluetta tuolla kartalla. Jollekin tutkivalle journalistille olisi tässä töitä..